Tosin monta asiaa tehtiin erikoisesti johtuen tapahtuman massiivisuudesta. Luvut New Yorkin maratonilla on kyllä huimia: 55.000 juoksijaa, 12.000 vapaaehtoista ja 1.000.000 katsojaa. Kaksi ensimmäistä pitää kyllä paikkansa, kolmatta kyllä vähän epäilen, vaikka katsojia oli reitillä todella paljon ja kannustus on värikästä. Näihin lukuihin voi vielä lisätä nelinumeroisen luvun poliiseja eikä se luku ala missään tapauksessa ykkösellä. Lisäksi baja-majoja oli jonkin ilmoituksen mukaan 17.000 ja niitä kyllä kieltämättä oli todella paljon.
New Yorkin massiivisten järjestelyjen huonoin puoli oli lähtö. Staten Islandille on vaikea päästä ja virallisia reittejä on kolme (2 bussireittiä ja lauttamatka). Minä menin New Jerseystä bussilla. Lähdin hotellilta taksilla muutaman minuutin matkan stadionille kello 05.15 eli tasan viisi tuntia ennen maratonin starttia. Normaalisti lähden hotellilta kohti maratonin lähtöpaikkaa n. 1-1,5 tuntia ennen lähtöä. Staten Islandille saavuttaessa jouduttiin bussissa (jonotettiin bussin sisällä) suoraan turvatarkastukseen. joka oli kyllä tarkka. Laite piipitti minulla taskun kohdalla ja turvatarkastaja kysyi, mitä siellä on. En muistanut ja kaivoin taskua. Siellä oli puolikas proteiinipatukka, joka siis pisti koneen piipittämään.
Juoksijat oli jaettu kolmeen eri väriin ja omilla väreillä löytyi "omat kylät", joissa oli hyvät tarjoilut. Siellä sai ilmaiseksi mm. bageleita, kahvia, urheilujuomia, -patukoita, -geelejä. Mutta noin neljän tunnin odotus kylmässä aamussa on kyllä ihan järkyttävä aika. Olin kyllä hyvin pukeutunut pois heittettävillä (hyväntekeväisyyskeräykset) fleeseillä, collegehousuilla, pipolla ja hanskoilla, mutta kylmä siellä silti tuli. Monet juoksijat olivat siellä ihan shortseissa. Vaikka olin mielestäni varautunut hyvin odottamiseen, niin olin silti amatööri, sillä minulla ei ollut jätesäkkejä tai pahveja pyllyn alle laitettavaksi maassa istuskellessa/maatessa. Kaikkea sitä pitäisi huomioida...
Vaikka lähdöt oli jaettu neljään eri starttiaaltoon oman aikatavoitteen mukaan (olin toisessa), niin ruuhkat olivat oikeastaan läpi juoksun melkoisia. Staten Islandilta mentiin suoraan Verrazano-Narrowsin massiiviselle sillalle ja siinä ei vauhti ensimmäisellä parilla kilometrilla päätä huimannut. Sen jälkeen saavuttiin Brooklyniin, joka oli juoksun ehkä kivointa aluetta. Maanantaina palasinkin vielä tutustumaan Brooklyniin jalkaisinkin ennen lentokentälle lähtöä.
Brooklynista matka jatkui Queensiin, josta jäi eritysesti mieleen se, että siellä tiet olivat kaikista huonoimmassa kunnossa. Maisemat Manhattanille olivat kuitenkin monin paikoin hienoja.
Queensistä Manhattanille juostiin Queensboron sillan kautta ja se oli ehkä maratonin kovin paikka. Sillalle oli pitkä ja puuduttavan tasainen nousu. Myöskään juoksu aika kapealla, ahtaalla ja puolittain tunnelinomaisella sillalla ei ollut nautinto.
Manhattanilla juostiin 1st Avenueta pohjoiseen ja siinä ei päätepistettä näkynyt pitkään aikaan. Suoraa tietä ja korkeita taloja riitti ja pitkään, mutta väkeä oli kadun varrella paljon kannustamassa Brooklynin tapaan.
Bronxissa maraton teki vain pienen kierroksen, mutta sen perusteella ei tarvitse sinne mennä tutustumiskäynnille sen enempää. Seutu ei tehnyt vaikutusta millään osa-alueella. Parhaiten Bronxista jäi mieleen sinne tultaessa sillalla kannustanut tummaihoinen pappi. Pappi oli liperit kaulassa, nojasi raamattuun ja kannusti kaikki toivottamalla tervetulleeksi Bronxiin.
Loppumatka Manhattanilla oli hienoa seutua. 5th Avenuella ja Central Parkissa oli hieno juosta, mutta väsy oli siinä kohtaa jo päällä. Central Parkissa reitti oli yllättävänkin mäkinen. Central Parkin kaakkoiskulmassa (hotelli Plazan seutu) oli hieno poiketa.
Central Parkin lounaiskulmassa eli viimeisen kilometrin aikana todistin kaikkien aikojen kannustusta. Juoksin kiinni erään sokean juoksijan (heillä oli aina mukana neljän avustajan joukko). Hän oli siinä kohtaa täysin sipissä, mutta avustajat lähtivät tsemppaamaan häntä ihan mielettömällä sykkeellä. Mies hoki, ettei jaksa enää yhtään ja kaksi avustajaa otti hänet kainaloonsa, auttoivat ja tsemppasivat. Kaksi muuta juoksivat edellä ja ottivat yleisön mukaan kannustamaan kaveria. Yleisö lähti ihan täysillä mukaan ja tämä juoksija antoi kaikkensa ja pääsi maaliin. Uskomattoman hieno suoritus juoksijalta sekä myös hänen avustajiltaan.
Oma aika oli 3.58,40 ja juoksuun olin kyllä tyytyväinen. Nuorempi tytär ei toivottanut lähtiessä hyvää matka, vaan sanoi, että juokse hyvin. Ja minä juoksin. Osittain aika oli hienoinen pettymys, sillä olin mielestäni paremmassa kunnossa kuin Amsterdamissa, jossa juoksin noin minuutin kovempaa. New Yorkin reitti oli kuitenkin vaativa ja tasaisesti ei voinut juostaan missään vaiheessa. Aina sai väistellä, jarrutella, pysähdellä ja ottaa spurtteja ohituksissa. New York on maratonilla enemmän paikka nautiskeluun kuin ennätystehtailuun. Kaikki ne kai on lopusta pois. Maratonin voittajakin aika oli päälle 2.10, vaikka hän oli juossut vuoden sisällä kaksi kertaa alle 2.05.
Kaikkineen reissu oli kyllä ikimuistoinen ja oli hienoa huomata pärjäävänsä yksin New Yorkissakin. Kotimatkalla tein päivän pysähdyksen Islantiin ja se oli hieno kruunu reissulle.
Kampanjan puitteissa blogin kirjoittaminen päättyy tähän. Kiitoksia kaikille keräykseen osallistujille, blogin lukijoille ja kannustajille! Tämä oli hieno projekti, vaikka juoksemisesta olikin yllättävän vaikea keksiä jatkuvasti kirjoitettavaa!
Keräys on Kirkon Ulkomaanavun sivuilla auki 15.11.2015 saakka.
Lahjoituksia kampanjaan pystyy tekemään täällä:
Taustatietoa kampanjasta löytyy täältä:
http://matkailevamaratoonari.blogspot.fi/2015/09/projekti-nycm-hyvantekevaisyyskerays.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti